maanantai 23. joulukuuta 2013

Sterilized blood won't taste

Hey there



Close your eyes and think of me
Baptize with unholy light
Sacrifice and let die
Turn up the evil within
By prayers be harmonized
Dead girls whom don't lie
Beauty framed by mortal life
...these souls play games
of death and life

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Hirviö, hirviö



Hirviö hirviö
laskeskeli marmorikuuliaan
kunnes eräänä päivänä
astui alas luolastaan


se päätti antaa menneen
jo vaipua unholaan;
sijasta kostoretken
verta uutta vuodattaa


se varoittamatta iski
teki mitä teki
kunnes taas lopulta
kuuliensa pariin meni



-C.Bukowskille



keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Merkitty

Tyttö juoksee ja
usein kaatuu
Tyttö kääntyy kannoillaan ja nyppii lasinsiruja hiuksistaan
Punainen mekko on likaa täynnä
Kengistä ovat korot kadonneet

Hän hengästyy
Keuhkot ovat tulessa
Jalkoja polttaa
Kysymys kiertää kehää päässä
Loppuuko tämä koskaan?

Revittyjä sanomalehtiä
Eroottista tanssia
Paholaismaisina hohtavia silmiä
Roska-astiat tulvillaan
Pakotettuja toiveita
Ihmismielen raivo

Tyttö kaatuu ja särkee nilkkansa¨
Hän ei enää tanssia voi
Korvissa soi

Ruokarahat laitetaan alusvaatteisiin
Ja öihin kosteisiin
Eikä kukaan soita aamulla
Missä olet?

Kadulla mies huutaa nimeä
Epäpyhyys
Ja tyttö juoksee
Mutta haaveksii
Ja sitten unohtaa

Kämmenissä ruhjeita
Kylmettävä selkäsauna
Selässä petomaisen yön polttomerkkejä
Stigmoja raajoissa
Mutta jumalattomuus painonaan

Äiti katsoi ovelta
Oviaukko oli tappuran peittämää
Isä rakasti kauempaa
Käsissään jotain haulikkoa pidempää
Missä olen?

Tyttö muistaa pyörineensä, riisuneensa
Lakkasi hengittämästä
Lepäsi sateenkastelemalla kivikadulla
Ja odotti miestä
Tuskanhiki kaarellaan
Kuka hän on?

maanantai 2. joulukuuta 2013

Rusalka

Tiedäthän, että olen maistanut punaisen kyynelvanan huuliltasi
Ja tullut sen elämänvoiman sokaisemaksi
Rakkaani, kalleimpani
Tiedäthän, että minä puhkoin silmäsi

Olin ollut epäkuollut jo niin kauan
Ettet kestänyt koskea demonista ruumistani
Makasin haudan levossa ja katsoin, katsoin silmät ummessa
Kuinka kaaduit

Miten olikin niin epäpyhä tapani lähteä täältä
Koskin sinua ja katosin
Jouduin veden viettelykseen
Enkä edes muista, kuinka keuhkoni täyttyivät kuolleiden lasten kyyneleistä
Sinä istuit rannalla ja katselit kuvajaistani

Keveä, merenneitomainen sieluni vaeltelee vetten yllä
Tänäkin päivänä
Vaikka vartaloni on saastuneen mullan tukahduttama
Sinä istut sieluni virralla, ruumiini haudalla
Vaadit takaisin kyyneleesi
Mutta niistä minä olen jo manani pyydystänyt

Ympärilläni on hallaa
Sinä katselet kauempaa
Etkä koskaan saa silmiäsi ennalleen
Olin himoinnut jo liian kauan sitä ihmisyyttä sinussa
Näkemisen lahjaa

Tiesin, ettei ihmiseksi minusta olisi
Veden hengeksi jäisin
Mutta tiesin, että saatoin haaveilla
Miltä tuntuisi elää kivulloisen lailla maanpäällisessä
Ja sitten unohtaa
Ja vaipua
Sinne minne kuulun, syvään siniseen

tiistai 19. marraskuuta 2013

Minä olen

Minä olen se kynttilä, jota et koskaan saanut syttymään
Minä olen se kipinä, joka metsäpalona roihahtaa
Minä olen se valkoinen, joka ei tummu yön pimeydessäkään
Minä olen se, jolla on arktisen metsäkauriin silmät
Minä olen se, jolla on jalat hatarammat kuin aamutuulessa huojuvat korret
Minä olen pimiösi keskeneräinen negatiivi
Minä olen koskematon kanvaasisi
Minä olen lempipensselisi, joka tihkuttaa maalia lattialle
Minä olen se, joka tarjoaa sinulle joka aamu lämpimän kahvin
Minä olen se, joka peittää kylmästä hytisevän kehosi villahuovilla
Minä olen loputon joki, joka virtaa mantereiden lävitse
Minä olen se valtameri, johon kaikki päättyy
Minä olen se kyynel, johon neste tiivistyy
Minä olen se laulu, jota et malta unohtaa
Minä olen se muisto, joka joskus häviää
Minä olen simpukka, jossa helmet piileksii
Minä olen säilö, jossa roskat uneksii
Minä olen sielu, jota ei hengiltä saa
Minä olen ne kasvot, jotka rapisematta selviää
Minä olen lastenjuhlien jälkeen tyhjennetty ilmapallo
Minä olen ikuisesti merenpohjassa, ikuisesti vuorenhuipulla
Minä olen äiti, joka lastaan tuudittaa
Minä olen isä, joka voimalla poikaansa kasvattaa
Minä olen peto viidakon ytimessä
Minä olen värikkäin kukka keskellä raiskattua metsää
Minä olen se, jota et ikinä näe
Minä olen se, joka ei koskaan häviä silmistäsi
Minä olen se, jonka näet, kun suljet silmäsi, mutta unohdat niiden avautuessa
Minä olen se, jonka näet, kun avaat silmäsi, mutta unohdat niiden sulkeutuessa
Minä olen hiillos joulusaunassa
Minä olen autuas pimeys kesäillassa
Minä olen se kieltomerkki, johon et malta olla koskematta
Minä olen se lupalappu, jonka opettajasi näkee laiskoina päivinä
Minä olen se, joka maksaa sinun lainasi
Minä olen se, joka joskus tarvitsee sinulta jotain
Minä olen se, joka ei koskaan tarvitse häneltä mitään
Minä olen se, joka joskus kaatuu polvilleen
Minä olen se, joka aina nousee jaloilleen
Minä olen se, joka pudottaa sulkansa, mutta parantaa siipensä
Minä olen hymyilevin suu
Minä olen se pieni jonka voit pelastaa
Minä olen se voimakas, joka selviää omillaan
Minä olen se suru, jonka itket
Minä olen se nauru, joka vavisuttaa
Minä olen aikansa tuntemattomin mustavalkoelokuva
Minä olen taivaan kirkkain väriloisto, kiehtovin sirkus
Minä olen se, jolla on kaikki
Minä olen se, jolla ei ole mitään

Minä olen se kuka minä olen
Minä olen missä olen
Minussa on se mitä minussa on
Minusta puuttuu se mitä minussa ei ole
Minä tiedän kaiken mitä en tiedä
Minä olen se mitä sanon olevani
Minä elän, minä kuolen
Minä olen minä


perjantai 15. marraskuuta 2013

Absoluuttinen nollapiste

Halusin olla Luoja
Tiesin miltä se tuntuisi saada aikaan jotain omilla voimillaan
Olinhan kerran tehnytkin jo jotain omilla käsilläni
En ymmärrä, miksi kukaan ei ihmetellyt paloa talon ylimmässä kerroksessa
Kukaan ei ollut kiinnostunut siitä kuinka haparat tiilet valuivat kohti maata kuumuuden hohkatessa 
Miksi kukaan ei ollut ymmärtänyt, että rakastan keltaisen, punaisen ja oranssin kaikkia sävyjä?

Kukaan ei huomannut tohtorintutkintoani
Tai puuttuvaa raajaani
Tai kylmänpelkoani
Pidän kuumuudesta, lämmöstä
Silloin kun teen sen itse.

Ihmisten katseissa oli aina jotain kylmää
Kun he katsoivat minua
He eivät kestäneet syöpyneitä kasvojani
He eivät hallinneet inhoaan
Mutta minä tiesin, että voisin hallita kaikkea.

Halusin hallita sitä, johon Ihmisellä ei ole valtaa
Halusin olla kehittyvää sikiötä ihmeellisempi
Halusin olla korkeuksia taivaallisempi
En ollut tavallinen
Osasin hallita sitä mitä kukaan ei pystynyt
Osasin yhdistää keltaisen, punaisen ja oranssin mitä kauneimmalla tavalla polttavansiniseen
Kukaan ei huomannut sitä
Ihmisistä oli tullut värisokeita
Eikä heillä ollut aisteja

Yhden sunnuntain iltana kaivoin lähes karrelle kuumentuneen valkean takkini
Laitoin sen ylleni ja astuin valkoisena hohtavaan, hyiseen iltaan
Kukaan ei edes huomannut mustia riekaleita takissani
Tiesin olevani erityinen ja silti
Kukaan ei edes huomannut minua
Nostin löysäsankaisia lasejani ylöspäin ja ravistelin tikkuja taskussani
Nauroin. Nauroin miellyttävästi. Joku sanoisi sitä hulluksi, mutta miellytin itseäni.
Olin Kaikkivoipa ja minulla oli avaimet siihen lukkoon, jota kukaan maanpäällinen ei osaa hallita
Kiersin kaikki vedenlähistöt kaukaa
Vihaan vettä. Se härnää sitä voimaa, joka minussa on, tappaa sen. Nesteet ovat myrkkyä. Ellei niiden pullojen kyljessä ole Kahlitsemattoman Voiman kuvaa.

Ihmiset eivät osaa edes puhua, joten miksi koskaan avaavat suunsa
He eivät koskaan huomauttaneet erityistaidoistani hallita
He olivat vettä, joka sammuttaisi minut ennenpitkää kokonaan
Vihasin kylmyyttä, kylmiä ihmisiä. Ihmiset ovat kylmiä. Minä en. Koska minussa on Voima.

Kiersin vedet kaukaa ja taltutin pienissä hetkissä Voiman avulla kaikki ne ihmiset
Jotka koskaan katsoivat silmät ummessa tai väärässä
Ennenpitkää kuuma voittaa aina kylmän
Minä olen tappavat plusasteet.
Minä olen absoluuttinen nollapiste.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Kertomus

Haluaisin sanoa sinulle rakkaimmistasi
Ettet repisi heitä tai jättäisi ulos sateeseen
Kannattele heitä aarteenasi, salaisen kiviluolan ametisteina
Auta heitä, anna uusi veri jokaiseen Amorin puhkomaan sydämeen

Laula rakkaimmillesi taivaslaulua, poimi taivaalta kiviä kuin tähtiä
Ota heidät syliisi lumen valtaamalla junalaiturilla
Kieputa sitten heidän maailmaansa
Ympäri varmojen käsiesi
Rakkaus tahtoo heidät huomaansa

Muistatko kuinka äitisi kastoi varpaitasi uimaretken jälkeen vesisaaviin
Et päässyt selittämästä siitä kuinka isä sai maailman suurimman kalasaaliin
Olit täynnä intoa, rakkautta linnunrataan
Syleilit maailmoja, kahlitsit universumeja
Nyt pitelet aarteitasi omanasi 
Annat heille elämää

Laskethan edelleen lentokoneita taivaalta ja kuvittelet niiden olevan tähdenlentoja
Näethän edelleen parven mustia haaskalintuja riikinkukon väreissä
Huomaatko yhä, että parvi hajoaa ja lopulta kaikki ovat kotona
Maailma on vieläkin käsissäsi
Pidäthän siitä huolta

perjantai 1. marraskuuta 2013

Hiljaiset morsiamet

Hiljaisten morsianten kodissa
Olen kuullut veden keinuvan
Hiljaa, ääneti, ikuisesti voimattomuudessa

Valkein hymyin, kalpein huulin
Olet suudellut maailman kauneinta
Koskaan et ole kuullut hänestä

Heitä on monta, jokaiselle vuosisadalle
Sumun ja seitin kodissa he asuvat
He vartovat hiljaa
Heistä on tullut suurisilmäisiä
Keskiyön verestys koristaa heidän kasvojaan

He keinuttavat pitkäraajaisia lapsiaan
Ravinto kehkeytyy Äiti Maasta
He nauttivat pohjasakkaa
Heillä on tarjottimia, kudottu pohjattomasta

He ovat valmiita rankaisemaan
Kauhutekonne, intohimosta syntyneet rikoksenne
Seitin takana he ovat varustautuneet
Ole valmiina

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Luukaivon tyttö



Sinusta on tullut verta ja lihaa
Kauneutta pimenevään maailmaan
Sinusta on tullut hohtoa,
loistoa karuun taivaattomuuteen

Mietin niitä
Joissa on lihan sijasta mätää, luun sijasta risuja
Miten he pysyvät jaloillaan
Kun kaunisrankaisin kaatuu
Mistä he saavat lihan uhmatakseen luonnonlakeja

Olen nähnyt miten haluat lentää lailla suurisiipisten lintujen
Olla komea kotka, hienostunut haukka
Olet avannut siipesi, nostanut ne viereesi
Ja tuntenut niskarangan särkyvän
Liian usein

Sanotaan, että toivo on heräävä uni
Mutta puhuuko kukaan painajaisesta vai unelmasta
Missä menee raja
Ja kuka sinut nostaa taas jaloilleen
Anna valon tehdä koti sinun luuhusi, sielusi ytimeen


Kalleimpani, annan sinulle sulkani, siipeni
Annan sinulle rankani
Se on ehein, mutta eniten paikkailtu
Jos sen haluat, sen saat
Saat minulta mitä vaan
Jos se herättää toivosi unesta
Vien sinut kauemmaksi painajaisesta

Sinun pimeytesi olkoon kalleinta luuta tai valkeinta lunta
Sinun pimeytesi olkoon kirkkaus joka kuljettaa meitä kaikkia
Minun rankani olkoon sinun rankasi, saat sen pitää
Jos sen avulla jaksat lentää
Aina uudelleen

Toivon, että et ikinä poistu täältä





Malli: Marika
Valokuvat: Krista

lauantai 19. lokakuuta 2013

And so the Devil spoke to Snow White




Hänen tarinassaan leikataan riutuneita ruhoja peltisellä pöydällä
Tasoa kannattelevat metallit ovat ruostuneet
Puissa kasvaa mätä omena
Eikä kukaan tiedä mitä tapahtuu huomenna

Hänen tarinassaan ihmiset ovat köyhiä, jumalat rikkaita
Joku tarjoilee parasta
Myrkkyään

Hänen tarinassaan maasta kasvaa sieniä väärinpäin
Väittävät, että väärin näin
Miten onkin maailmasta tullut hänelle irvikuvan käännös
Helvetistä latinaksi

Hänen tarinassaan kaikki kaunis on parodiaa
Tyydytystä tuo vain osallistuminen tragediaan

Hänen tarinassaan holhous on ruma nainen kaavun alla
Rumuus syntyy vain maalaamalla
Piiloon mitä oikeasti on




Valokuvat: Tuukka

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

2n CO +  4n H2O  +  valo  →  2(CH2O) +  2n O +  2n H2O
solut huokuvat tuulessa valittavat taipuessaan ja juovat puhtaudesta
maailmassa itsessään ei ole mikään muuttunut vaan kaikki on ennallaan
se on minun näkemykseni joka on uusi ja näyttää kaiken erilaisena
saa ilman maistumaan kirkkaammalta ja päihdyttää minut
mielen liukenemaan valoon jossa ennen vain kylvin
juopumaan harmoniasta
CH4   +   2 O2   ⇒   CO2   +   2 H2O 
ja soluja ei enää ole maailma vain on ennallaan
alituisen muuttuvana

torstai 10. lokakuuta 2013

Herra alla

Minulla on sanottavaa, kuule minua
Sinulla on kerrottavaa, katso minua
Koska ymmärräthän, ei kukaan pieniin juhliin kuole

Vuole veitsesi, käräytä arpesi
Maailma on nähnyt yksinäisen, istumassa kynttilänsä vieressä
Kynttilä on sammumaisillaan, se hohkaa valoa surusta

Maailma on kuullut erilaisen
On sinun kuultu huutavan
Herra alla ei ymmärtänyt mielisirkustasi
Rouva päällä katsoi sinua alemmas
Madonsyöjät nukkuivat lonkkaluussasi ja nostivat ylemmäs
Sinusta tuli ikiylväs, olethan sen jo huomannut
Polvilleen ei heräämättä saa

Maailma on peittänyt uhkaavanlaisen
Iiriksen alle piirtynyt kuva painajaisesta
Koettiin maailman olevan harhakuva paremmanlaisesta
Ei seinistä raapimatta pois höyheniä saa
Lopulta mikään ei ehdi matkaasi pehmustaa

Herra alla odottaa

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Ihonalainen

Tehdään tanssista yhdessä jumalallista
Lyödään lujempaa
Pidetään kiinni hiuksista
Potkitaan kovempaa
Sinä pidät siitä

Olet maalannut peilit mustiksi
Jotta unohtaisit
Taistelija tietää, ettet unohda
Se on sinussa pysyvä

Lihaksesta tulee liike, se juoksuttaa sinua
Nopeampaa
Rystysissä verta
Se ei ollut ensimmäinen kerta

Sinussa ei ole mikään oikein

Aamuaskareistasi tulee
Väkivaltaisia
Jokaiseen liikkeeseesi liittyy voimanpurkaus
Etkä kerro kenellekään

Miksi

Paras ystäväsi on valkotakkinen
Ei nyt
Mutta huomenna

Emmekä ole jaksaneet ymmärtää mistä tulee voima lihakseen
Mutta heikkous ihmiseen
Kysymme, sortaako vai sortuuko paha
Sinä käytät kämmentäsi voimanasi
Piilottaaksesi heikkoutesi

Ympärilläsi värähtelee
Kaikki se mitä pelkäät
Kiellät olemasta
Joudut kannattelemaan omalla niskallasi
Lopulta se särkyy
Rangankaltainen murtuu

Sinun tarinasi on ihonalainen
Silmälle se ei ole näkyvä

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Some/body/art//






    Eli hiukan bodyartia, tatskaa ja lävistystä. Lisää ois tulossa sitten kun lisää saadaan tehtyä! Ihan vain estetiikan ja aiheesta mahdollisesti kiinnostuneiden vuoksi. Kysykää jos on kysyttävää :)


lauantai 21. syyskuuta 2013

Matkasta

Kiltteydestä
  tulee kipeäksi
Rohkeudesta
  saa rupia
Armollisuudesta
  löytää inhimillisyyttä

Jokaisessa päivässä kohtaan
Sen jonkin, jota
Olen pitkään etsinyt
Tällä matkalla, suu kuivana, kämmenet kivisinä
Huomaan hakemani, haamuna hallayössä

Ostan aikaa
Maksan lainaa
Lainani on se, mitä sain syntyessäni

   Rakkaudesta           
  löytää voimaa
  Viisaudesta              
tulee johtajaksi
Vahvuudesta            
löytää oman itsensä

tiistai 17. syyskuuta 2013

Ruosteesta ja ruohikosta





Loppukesäisiä tunnelmia, ensimmäiset omalla kameralla otetut kuvat ja yhtyeeni uusi videokin vielä, johon minulla ja Krisulla on ollut oma osuutemme juurikin kuvailujen tiimoilta! Syksyn kirjoitusten jälkeen onkin aikaa panostaa muuhunkin kuin kouluun, jospa se näkyisi myös postausten tiheytymisenä ja/tai laadullisena parannuksena.



                              'I were better to be eaten to death with a rust than to be scoured to nothing with       perpetual motion.'  -William Shakespeare

torstai 22. elokuuta 2013

Joten olin hiljaa

En ole koskaan puhunut paljoa,
mutta eihän meistä kukaan todella Puhu.
En vastannut kun äiti kysyi miten päiväni meni
en sanonut mitään kun aamuisin lähdin
enkä puhunut illalla palatessani

Mitä merkitsee sanoa, kun toinen jo näkee
hyvä sää, huono päivä
uudet kengät tai viimeinen työpäivä
koko konsepti on ihan hämärä.

Sitäpaitsi kukaan ei edes haluaisi kuulla
mitä sanottavaa minulla olisi, jos Puhuisin
siis todella puhuisin.

Haluaisiko kukaan kuulla että käyn terapiassa
etten syö mitä ne minulle aina määräävät
ja etten nuku vaan haaveilen pimeinä tunteina
aivan hiljaa.

Yhden asian olisin voinut kyllä sanoa.

Ei hän sitä itse tainnut edes tietää,
eikä mahtanut kukaan muukaan oikein käsittää
miten hän oli Kaunis.

Olisi pitänyt sanoa kun vielä voin,
mitä hänen silmistään näin heijastuvan
mitä hänen huuliltaan luin
kalpeilta kasvoilta ja laihoilta sormilta

Voi kumpa olisin avannut suuni, kerran eläessäni
olisimpa avannut suuni
ennen hänen jalkojaan.

perjantai 2. elokuuta 2013

Oppi enkeleistä

On raahattu pitkin veristä parkettia, tikkuja liha täynnä
On istuttu yksin pimenevällä verannalla, viimeisiään viheltelevä kynttiläkippo kädessä
Silloin sanoit niin, että olet hädässä

On todettu monta kertaa, yksin ei jakseta hetken vertaa
On kerrottu päivänselviä salaisuuksia, kivestä ei vastausta saa
Istuttiin hiljaa ja annettiin illan mennä ilman meitä

On aiottu lopettaa, siivissä liikaa kaupunkipölyä
On haluttu mennä ominpäin, sun silmissäs on hohtavat kerät
Ne on kultaa

Ikkunasta ei näkynyt aamu-usvassa mitään
Tiesin kuitenkin, että oppi enkeleistä
Kertoo sinusta, kertoo arkienkeleistä

Vesi oli mustaa
Minä palelin
Kultakeräsi minut lämpimään nosti, varpain sinertävin

Talvesta tuli kesä, kesästä tuli talvi
Ja sormista ja varpaista jäi roikkumaan 
Arkienkeleistä parhaat


torstai 6. kesäkuuta 2013

Mielikuvitus


Ja mullon vilkas mielikuvitus
Kun sanon et keijut syö poppareita mun olohuoneessa
Kannattaa kuunnella, ees unessa

Kun virkon, et näin kaksisarvisen kärpäsen
Kannattaa kuunnella
Muuten sä särjet sen

Kun mä laulan, sun sanat viiltää
Jotain mun mieles silloin kiiltää
Keijut syö vaahtokarkkikakkua
Ja huominen siintää

Leppäkertut kutoo sukkiaan
Mun kaapin alla
Televisiossa juoksee mustavalkeita muurahaisia

Lopulta luulin, että mun silmät irtois
Ja kaiken mulle maailmasta kertois


Jäätelökesä




Sun jäätelösuukkos, se kasteli mua
Mua järkytti kieles, en vielä tuntenut sua



Jädee nuolen kuin muistoo

Olit verta ja lihaa, olit ihminen
Hehkuit rakkautta, vihaa, poika tunteellinen

-Maarit


torstai 9. toukokuuta 2013

Kritiikki



Kuulen kritiikin äänen
Se on kuvioitu rumpupauhu
Se rikkoo ilmaa sen tähden
Että sen ääni on kovempi kuin omani

Omasta äänestä tulee hauras
Askartelukaupan valkea harsokangas
Kritiikin ääni pistää sen läpi
Valuttaa muutaman pisaran kankaalle
Ja koko työ värjäytyy piloille

Oma ajatus niitattu poistokorin reunaan
Kyltti ilmoittaa, että hinnasta puolet poistetaan
Onko ajatus enää edes oma
Vaiko sittenkin vain [      ]

Onko kritiikki sittenkin vain oma ajatus?

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Ghost




- I close my eyes for just a second -

and meet the ghost of you





 - As we kiss it feels like life -

but tastes the way death does





maanantai 22. huhtikuuta 2013

Haaste, osa 2


Nyt siis seuraa jatkoa aiempaan haastepostaukseen, joka koski Tuukkaa. Tämä teksti kertoo tämän blogin naispuoleisesta osallisesta, Kristasta, ja haasteen kuvauksen löytää edellisestä tekstistä!


Faktat 
1. Kirjoitan tämän blogin lisäksi toista blogia itsekseni
2. Kesäkuun eka päivä pasahtaa mulle näillä näkymin uus valkomusta lippalakki päähän
3. Rakastan tehdä monenlaisia juttuja, tosin epäilen aina, oonko riittävän hyvä tekemään niitä rakastamiani asioita. Ihan ku kutsumuksille ois joku rajote.
4. Oon aika kamelontti - pystyn sulautumaan kaikenlaisiin tilanteisiin ja ympäristöihin ja ihmisiin, muuttamatta sitä, kuka oon. 
5. Mut mielletään yleensäkin sellaiseksi syvänmerenolioksi, jos tiiätte mitä tarkotan
6. .. Mutta silti jaksan kyllä pakahtumiseen asti innostua kaikesta pinnallisemmastakin, kuten vaikka kengistä

7. Mulla on fobia. Ampiaiset.

8. Mulla menee musiikin suhteen mieltymykset aika laidasta laitaan. Viimevuosina oon kuitenki rantautunu kuuntelemaan lähinnä raskaamman laidan musiikkia.
9. Tykkään iloisista yllätyksistä, mutta kukapa ei?
10. Rakastan kaikkea eksoottista. Tämä näkyy esimerkiksi viehätyksenä itämaiseen tanssiin, palmuihin ja .. no kaikkeen eksoottiseen.

11. Meiän taloudessa on semmonen parikilonen karvapallo, hipsuteltava suklaasilmäkoira, jota Lunaksi kutsutaan. Se on kyllä kaikkien päivien valo ja onnellista on, että se ei tuosta kasva ja että se jaksaa kyllä käyttäytyä ku mokoma penikka.


Vastaukset
1. Mikä olet?
~ Hämmentävä kysymys. En kai mikään Tai sitten jotain. Homo sapiens.
2. Mitä maailmassa pitäisi muuttaa?
~Koko systeemi! No ei vaiteskaan, on täällä aivan hemmetisti hyvää. Huonoa taas on aika paljon siinä rinnalla, kuitenkin. Ekana muutettavista asioista tulee mieleen tasa-arvottomuus ja ihmisen itsekkyys.
3. ...mikä pitäisi jättää muuttamatta?
~Monimuotoisuus kaikilla elämänalueilla ja altruistinen toiminta, ainakin! 
4. Makuyhdistelmä?
~Hmmh, tää on paha, mutta ekana mieleen tuli semmonen, että kokeileppa joskus käärästä semmonen mansikkatäytteinen pikkanen suklaapallero kirpeeseen karkkinauhaan ja syö ne yhessä - toimiii!
5. Mikä vetoaa sinuun eniten?
~Ai missä? Ihmisissä? Vaikka mikä.
6. Mitä juot lauantai-illan sykkeessä?
~Vettä.. Eiku tekilaa. Eiku. Melekeen mitä vaan. Mutta tekila on paras. Ja joku semmonen, mikä on äkästä, mutta ei maistu äkäseltä ;)
7. Mitä kuuntelet bussissa?
~Jos on kuulokkeet messissä, niin musiikkia aika laidasta laitaan. Jos ei oo kuulokkeita, niin on ihan hauskaa kuunnella ihmisten ihmeellisiä keskusteluja tai vaikka sateen ropinaa.
8. Ikimuistoisin tapahtuma?
~Tää on ihan helvetin paha. En mää keksi. Niitä on niin paljon.
9. Kesän must -jokin?
~Joku satunnainen roadtrip, ehkä joku kiva festari, kaikenlaista.
10. Mikä sinussa on parasta!
~Tuukka varmaan koko sydämellään keksi mulle näitä pahoja kysymyksiä. En mää tiiä. Tähän päivään mennessä en oo tähän kysymykseen vastausta keksiny. Mutta hyvää voisin ainakin sanoa olevan sen, että haluan kehittyä ihmisenä paremmaksi. Yleensä sitä vaan kuitenki mokaa tässä tehtävässä, mutta se nyt on inhimillistä, eiksje?
11. Suosikkisitaattisi?
~Oon tämmönen sitaattihamstraajahirmu, joten niitä löytyy monia, mutta mieleen on jääny tämä:
I'm a girl from a good family who was very well brought up. One day I turned my back on it all and became a bohemian.
-Brigitte Bardot-

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Haaste

Meidät siis haastettiin eräänkin Jennan, joka pitää blogia täällä, toimesta täällä blogimaailmassa. Tehtävänä on siis vastailla muutamiin kysymyksiin. Me molemmat vastataan niihin omissa teksteissämme ja ensimmäisenä itsensä esittelee Tuukka. Me ei kuitenkaan nyt kuitenkaan keksitä muita, joita haastaa, mutta kaikkihan voi luovasti ottaa tämän haastepohjan haltuunsa, jos mieli tekee.

Haaste

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaaja, jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista!







Faktat 

1. Olen asunut koko elämäni Oulussa

2. Opiskelen Oulun Lyseon lukiossa

3. Olen vokalistina bändissä Scarm

4. Bändin ohella teen musiikkia itsekseni

5. Soitan kitaraa ja bassoa
6. Olen toiminut teinimallina lehdelle Ottobre

7. Olen kirjoittanut seitsemänvuotiaasta asti
8. Kahdesta suuresta haaveestani olen toteuttanut albumin julkaisemisen bändin kanssa
9. Toinen, vielä toteuttamaton unelma on oman runokirjan/kokoelman tekeminen
10. Olen harrastanut myös judoa, tanssia ja partiota
11. Työn alla on blogi/vlogi aiheesta kehoni tatuointi!



Vastaukset
1. Mistä asiasta tykkäät eniten itsessäsi?
-Elämänasenteestani
2. Mikä on suurin haaveesi?
-Kuolla katumatta elämääni
3. Mikä on paras muistosi?
-Juhannus'11 tai debyyttialbumimme julkaisupäivä!
4. Onko sinulla joku tietty lempibändi/laulaja?
-Vaihtelee suuresti... Tänä iltana Pet Shop Boys!
5. Oletko koskaan käynyt ulkomailla? missä?
-Etelä-Ruotissa, Tallinnassa ja Lontoossa
6. Millainen luonteenpiirre muissa ihmisissä ärsyttää sinua eniten?
-Lyhytkatseisuus ja putkinäkö
7. Mitä harrastat?
-Musiikkia, kirjallisuutta sekä satunnaista liikuntaa
8. Missä asiassa olet mielestäsi hyvä?
-Mikrofoniin huutamisessa
9. Lempi vuodenaikasi ja perustelut miksi?
-Tällä hetkellä kesä, sillä tulevasta unelmointi on elämän suola!
10. Lempi tv-sarjasi?
-Walking Deadin loputtua House
11. Kuinka kauan olet pitänyt blogia?
-Viime joulukuussa taisin aloittaa molempien blogieni pitämisen.

Kysymykset


1. Mikä olet?
2. Mitä maailmassa pitäisi muuttaa?
3. ...mikä pitäisi jättää muuttamatta?
4. Makuyhdistelmä?
5. Mikä vetoaa sinuun eniten?
6. Mitä juot lauantai-illan sykkeessä?
7. Mitä kuuntelet bussissa?
8. Ikimuistoisin tapahtuma?
9. Kesän must -jokin?
10. Mikä sinussa on parasta!
11. Suosikkisitaattisi?



lauantai 13. huhtikuuta 2013

KUSI PASKA

         { VITU  HELE VETTI
PSKA ON PAS KAA 
     JA KU SI PAS KAA}

KUN KAIKKI KA TUU NISKA N

ON KEVÄ TKIN SYK SY
                                             MUTTA VITTU

MITÄ VIT TUA PASKAA KU SI SU SI

    ON TÄMÄ MIELENI SYÖPÄ

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Jasmiinimorsian

Vanhanaikaisesta nukkekodista ranskalaiseen bordelliin
Me kuljemme
Lännestä, idästä luoteisiin
Joskus saavumme kiellettyihin huoneisiin
Mielesi sitoo minut

Aamun tunkkainen ilma sukeltaa syntisi pölyyn
Järki hukkuu
Joskus ei ole kuin vain toinen
Sydämeni horjuu

Olen sinulle jasmiinimorsian
Valo horisontin pimeällä puolella
Olen kukka
Meillä on jäljellä tuhat ja yksi yötä
Minä laulan

Laulan sinulle autuudesta, viisaudesta
Kadotat minut rakkaudesta
Meille jää kaikki
Maailmasta on tullut kuolleen kansan baletti
Onneksi sinä tiedät, että
Suruttomuuteen on vain yksi reitti

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Elämä on

Ja elämä on ku Stockan pyörivät ovet
Välillä se jumittaa 
Jengi tulee ja menee
Sitten kukaan ei tule ulos eikä pääse sisään
Happi loppuu
Muut tukehtuu

Ja elämä on ku Mäkki lauantaiyönä
Täynnä roisia kansaa
Siveetöntä sävelmää
Lopulta joku jää
Oven väliin lepäämään

Ja elämä on ku Tuomiokirkko 
Levoton, iloinen väri lunta vasten
Liukkaat portaat
Joilla kaatuu
Lopulta joku valkokauluksinen
Ylös nostaa

Ja elämä on ku juna-asema
Rattaat liikkuu eteenpäin
Jengi tulee ja menee
Osa vaihtaa asemaa
Muutama muuttaa suuntaa
Välillä joku tipahtaa
Alle rattaan




lauantai 9. maaliskuuta 2013

Tähän tulee tyhjä



“Monsters are real, and ghosts are real too. They live inside us, and sometimes, they win.”

Stephen King



lauantai 2. maaliskuuta 2013

Tekemisistä


Eilen, perjantaina, me käytiin tsekkaamassa Valvella aikaansa tappava näyttely. Näyttelyssä on kuvisdiplomitöitä, meidänkin. Minä, Krista, en sitä niin tosissani tehnyt, kun ei riittänyt aika eikä inspiraatio, mutta Tuukka laittoi siihen vähän enemmän keksintöä.

Tuukan työ oli tilataidemainen kokonaisuus ja minä tein valokuvakollaasin. Tuukan työ käsitteli aikaa, minun yhteiskunnan epäkohtia ja taiteella vaikuttamista. Kumpikaan ei tehny portfoliota saati sitten käyttänyt siihen kauheasti aikaa, mutta me boheemit sluibat vaan tarvittiin kurssit. Pitäähän meidänki joskus päästä koulusta pois. Kivaahan se on askarrella ja kutsua sitä opiskeluksi. Diplomeita siitä ei siis tule, mutta se nyt on pientä.

Tuukan työ

Työ kantaa nimeä "Nuoruus kahdessa kuvassa"
Halusin hiukan kirtisoivalla ja provosoivalla tavalla tuoda esille (eriytyisesti?)
naisihmisissä tapahtuvaa muutosta lapsesta nuoreksi aikuiseksi kasvettaessa.
Prinsessaruusus -mekko kuvastaa lapsuutta ja lapsen viattomuutta,
taustajulisteen symboloidessa sitten sitä nuoruuden toista puoliskoa.
Tulkitkoon kukin tavallaan, kuten filosofiani kaikkea taidetta ja kulttuuria kohtaan kuuluu.
-Tuukka



Kristan työ (including kaikista kuudesta valokuvasta kolme)

  Ne kuusi kuvaa lepäävät mustan koristellun kartongin välissä ja jokaisen takana on muutama ajatus kuhunkin kuvaan liittyen yleisen esittelytekstin lisäksi. Kokonaisuuden nimi on Rikkimennyt todellinen. Työn nimellä yritin lähinnä sivuta sitä tosiasiaa, että nykytodellisuus ja -maailma on rikki. Kuvissa ilmenee (tai sitten ei) ihmisen brutaalius, vaikka ei niin raa'alla tavalla kuin alunperin halusin. Voi ajankäyttö... Kuvat, joissa esiintyy lapsi, ovat saaneet tulta alleen aika paljon siitä uutisesta, jossa isä ja äitipuoli kiduttivat kahdeksanvuotiaan hengiltä. Uutisen herättämät mielikuvat eivät olleet mitään hataria. Siitä syventyneet mielipiteet ihmisrodun hirveydestä.

Näyttely on tosiaan auki Kulttuuritalo Valvella pari viikkoa vielä, elikkäs käykää sieltä tsekkailemassa jos ei meidän töitä niin ainakin muitten, sen verran vaikuttavia esityksiä siellä on!

Terveisin me