lauantai 30. maaliskuuta 2013

Elämä on

Ja elämä on ku Stockan pyörivät ovet
Välillä se jumittaa 
Jengi tulee ja menee
Sitten kukaan ei tule ulos eikä pääse sisään
Happi loppuu
Muut tukehtuu

Ja elämä on ku Mäkki lauantaiyönä
Täynnä roisia kansaa
Siveetöntä sävelmää
Lopulta joku jää
Oven väliin lepäämään

Ja elämä on ku Tuomiokirkko 
Levoton, iloinen väri lunta vasten
Liukkaat portaat
Joilla kaatuu
Lopulta joku valkokauluksinen
Ylös nostaa

Ja elämä on ku juna-asema
Rattaat liikkuu eteenpäin
Jengi tulee ja menee
Osa vaihtaa asemaa
Muutama muuttaa suuntaa
Välillä joku tipahtaa
Alle rattaan




lauantai 9. maaliskuuta 2013

Tähän tulee tyhjä



“Monsters are real, and ghosts are real too. They live inside us, and sometimes, they win.”

Stephen King



lauantai 2. maaliskuuta 2013

Tekemisistä


Eilen, perjantaina, me käytiin tsekkaamassa Valvella aikaansa tappava näyttely. Näyttelyssä on kuvisdiplomitöitä, meidänkin. Minä, Krista, en sitä niin tosissani tehnyt, kun ei riittänyt aika eikä inspiraatio, mutta Tuukka laittoi siihen vähän enemmän keksintöä.

Tuukan työ oli tilataidemainen kokonaisuus ja minä tein valokuvakollaasin. Tuukan työ käsitteli aikaa, minun yhteiskunnan epäkohtia ja taiteella vaikuttamista. Kumpikaan ei tehny portfoliota saati sitten käyttänyt siihen kauheasti aikaa, mutta me boheemit sluibat vaan tarvittiin kurssit. Pitäähän meidänki joskus päästä koulusta pois. Kivaahan se on askarrella ja kutsua sitä opiskeluksi. Diplomeita siitä ei siis tule, mutta se nyt on pientä.

Tuukan työ

Työ kantaa nimeä "Nuoruus kahdessa kuvassa"
Halusin hiukan kirtisoivalla ja provosoivalla tavalla tuoda esille (eriytyisesti?)
naisihmisissä tapahtuvaa muutosta lapsesta nuoreksi aikuiseksi kasvettaessa.
Prinsessaruusus -mekko kuvastaa lapsuutta ja lapsen viattomuutta,
taustajulisteen symboloidessa sitten sitä nuoruuden toista puoliskoa.
Tulkitkoon kukin tavallaan, kuten filosofiani kaikkea taidetta ja kulttuuria kohtaan kuuluu.
-Tuukka



Kristan työ (including kaikista kuudesta valokuvasta kolme)

  Ne kuusi kuvaa lepäävät mustan koristellun kartongin välissä ja jokaisen takana on muutama ajatus kuhunkin kuvaan liittyen yleisen esittelytekstin lisäksi. Kokonaisuuden nimi on Rikkimennyt todellinen. Työn nimellä yritin lähinnä sivuta sitä tosiasiaa, että nykytodellisuus ja -maailma on rikki. Kuvissa ilmenee (tai sitten ei) ihmisen brutaalius, vaikka ei niin raa'alla tavalla kuin alunperin halusin. Voi ajankäyttö... Kuvat, joissa esiintyy lapsi, ovat saaneet tulta alleen aika paljon siitä uutisesta, jossa isä ja äitipuoli kiduttivat kahdeksanvuotiaan hengiltä. Uutisen herättämät mielikuvat eivät olleet mitään hataria. Siitä syventyneet mielipiteet ihmisrodun hirveydestä.

Näyttely on tosiaan auki Kulttuuritalo Valvella pari viikkoa vielä, elikkäs käykää sieltä tsekkailemassa jos ei meidän töitä niin ainakin muitten, sen verran vaikuttavia esityksiä siellä on!

Terveisin me