torstai 22. elokuuta 2013

Joten olin hiljaa

En ole koskaan puhunut paljoa,
mutta eihän meistä kukaan todella Puhu.
En vastannut kun äiti kysyi miten päiväni meni
en sanonut mitään kun aamuisin lähdin
enkä puhunut illalla palatessani

Mitä merkitsee sanoa, kun toinen jo näkee
hyvä sää, huono päivä
uudet kengät tai viimeinen työpäivä
koko konsepti on ihan hämärä.

Sitäpaitsi kukaan ei edes haluaisi kuulla
mitä sanottavaa minulla olisi, jos Puhuisin
siis todella puhuisin.

Haluaisiko kukaan kuulla että käyn terapiassa
etten syö mitä ne minulle aina määräävät
ja etten nuku vaan haaveilen pimeinä tunteina
aivan hiljaa.

Yhden asian olisin voinut kyllä sanoa.

Ei hän sitä itse tainnut edes tietää,
eikä mahtanut kukaan muukaan oikein käsittää
miten hän oli Kaunis.

Olisi pitänyt sanoa kun vielä voin,
mitä hänen silmistään näin heijastuvan
mitä hänen huuliltaan luin
kalpeilta kasvoilta ja laihoilta sormilta

Voi kumpa olisin avannut suuni, kerran eläessäni
olisimpa avannut suuni
ennen hänen jalkojaan.

perjantai 2. elokuuta 2013

Oppi enkeleistä

On raahattu pitkin veristä parkettia, tikkuja liha täynnä
On istuttu yksin pimenevällä verannalla, viimeisiään viheltelevä kynttiläkippo kädessä
Silloin sanoit niin, että olet hädässä

On todettu monta kertaa, yksin ei jakseta hetken vertaa
On kerrottu päivänselviä salaisuuksia, kivestä ei vastausta saa
Istuttiin hiljaa ja annettiin illan mennä ilman meitä

On aiottu lopettaa, siivissä liikaa kaupunkipölyä
On haluttu mennä ominpäin, sun silmissäs on hohtavat kerät
Ne on kultaa

Ikkunasta ei näkynyt aamu-usvassa mitään
Tiesin kuitenkin, että oppi enkeleistä
Kertoo sinusta, kertoo arkienkeleistä

Vesi oli mustaa
Minä palelin
Kultakeräsi minut lämpimään nosti, varpain sinertävin

Talvesta tuli kesä, kesästä tuli talvi
Ja sormista ja varpaista jäi roikkumaan 
Arkienkeleistä parhaat