sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Luukaivon tyttö



Sinusta on tullut verta ja lihaa
Kauneutta pimenevään maailmaan
Sinusta on tullut hohtoa,
loistoa karuun taivaattomuuteen

Mietin niitä
Joissa on lihan sijasta mätää, luun sijasta risuja
Miten he pysyvät jaloillaan
Kun kaunisrankaisin kaatuu
Mistä he saavat lihan uhmatakseen luonnonlakeja

Olen nähnyt miten haluat lentää lailla suurisiipisten lintujen
Olla komea kotka, hienostunut haukka
Olet avannut siipesi, nostanut ne viereesi
Ja tuntenut niskarangan särkyvän
Liian usein

Sanotaan, että toivo on heräävä uni
Mutta puhuuko kukaan painajaisesta vai unelmasta
Missä menee raja
Ja kuka sinut nostaa taas jaloilleen
Anna valon tehdä koti sinun luuhusi, sielusi ytimeen


Kalleimpani, annan sinulle sulkani, siipeni
Annan sinulle rankani
Se on ehein, mutta eniten paikkailtu
Jos sen haluat, sen saat
Saat minulta mitä vaan
Jos se herättää toivosi unesta
Vien sinut kauemmaksi painajaisesta

Sinun pimeytesi olkoon kalleinta luuta tai valkeinta lunta
Sinun pimeytesi olkoon kirkkaus joka kuljettaa meitä kaikkia
Minun rankani olkoon sinun rankasi, saat sen pitää
Jos sen avulla jaksat lentää
Aina uudelleen

Toivon, että et ikinä poistu täältä





Malli: Marika
Valokuvat: Krista

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti