maanantai 4. marraskuuta 2013

Kertomus

Haluaisin sanoa sinulle rakkaimmistasi
Ettet repisi heitä tai jättäisi ulos sateeseen
Kannattele heitä aarteenasi, salaisen kiviluolan ametisteina
Auta heitä, anna uusi veri jokaiseen Amorin puhkomaan sydämeen

Laula rakkaimmillesi taivaslaulua, poimi taivaalta kiviä kuin tähtiä
Ota heidät syliisi lumen valtaamalla junalaiturilla
Kieputa sitten heidän maailmaansa
Ympäri varmojen käsiesi
Rakkaus tahtoo heidät huomaansa

Muistatko kuinka äitisi kastoi varpaitasi uimaretken jälkeen vesisaaviin
Et päässyt selittämästä siitä kuinka isä sai maailman suurimman kalasaaliin
Olit täynnä intoa, rakkautta linnunrataan
Syleilit maailmoja, kahlitsit universumeja
Nyt pitelet aarteitasi omanasi 
Annat heille elämää

Laskethan edelleen lentokoneita taivaalta ja kuvittelet niiden olevan tähdenlentoja
Näethän edelleen parven mustia haaskalintuja riikinkukon väreissä
Huomaatko yhä, että parvi hajoaa ja lopulta kaikki ovat kotona
Maailma on vieläkin käsissäsi
Pidäthän siitä huolta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti