maanantai 23. joulukuuta 2013

Sterilized blood won't taste

Hey there



Close your eyes and think of me
Baptize with unholy light
Sacrifice and let die
Turn up the evil within
By prayers be harmonized
Dead girls whom don't lie
Beauty framed by mortal life
...these souls play games
of death and life

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Hirviö, hirviö



Hirviö hirviö
laskeskeli marmorikuuliaan
kunnes eräänä päivänä
astui alas luolastaan


se päätti antaa menneen
jo vaipua unholaan;
sijasta kostoretken
verta uutta vuodattaa


se varoittamatta iski
teki mitä teki
kunnes taas lopulta
kuuliensa pariin meni



-C.Bukowskille



keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Merkitty

Tyttö juoksee ja
usein kaatuu
Tyttö kääntyy kannoillaan ja nyppii lasinsiruja hiuksistaan
Punainen mekko on likaa täynnä
Kengistä ovat korot kadonneet

Hän hengästyy
Keuhkot ovat tulessa
Jalkoja polttaa
Kysymys kiertää kehää päässä
Loppuuko tämä koskaan?

Revittyjä sanomalehtiä
Eroottista tanssia
Paholaismaisina hohtavia silmiä
Roska-astiat tulvillaan
Pakotettuja toiveita
Ihmismielen raivo

Tyttö kaatuu ja särkee nilkkansa¨
Hän ei enää tanssia voi
Korvissa soi

Ruokarahat laitetaan alusvaatteisiin
Ja öihin kosteisiin
Eikä kukaan soita aamulla
Missä olet?

Kadulla mies huutaa nimeä
Epäpyhyys
Ja tyttö juoksee
Mutta haaveksii
Ja sitten unohtaa

Kämmenissä ruhjeita
Kylmettävä selkäsauna
Selässä petomaisen yön polttomerkkejä
Stigmoja raajoissa
Mutta jumalattomuus painonaan

Äiti katsoi ovelta
Oviaukko oli tappuran peittämää
Isä rakasti kauempaa
Käsissään jotain haulikkoa pidempää
Missä olen?

Tyttö muistaa pyörineensä, riisuneensa
Lakkasi hengittämästä
Lepäsi sateenkastelemalla kivikadulla
Ja odotti miestä
Tuskanhiki kaarellaan
Kuka hän on?

maanantai 2. joulukuuta 2013

Rusalka

Tiedäthän, että olen maistanut punaisen kyynelvanan huuliltasi
Ja tullut sen elämänvoiman sokaisemaksi
Rakkaani, kalleimpani
Tiedäthän, että minä puhkoin silmäsi

Olin ollut epäkuollut jo niin kauan
Ettet kestänyt koskea demonista ruumistani
Makasin haudan levossa ja katsoin, katsoin silmät ummessa
Kuinka kaaduit

Miten olikin niin epäpyhä tapani lähteä täältä
Koskin sinua ja katosin
Jouduin veden viettelykseen
Enkä edes muista, kuinka keuhkoni täyttyivät kuolleiden lasten kyyneleistä
Sinä istuit rannalla ja katselit kuvajaistani

Keveä, merenneitomainen sieluni vaeltelee vetten yllä
Tänäkin päivänä
Vaikka vartaloni on saastuneen mullan tukahduttama
Sinä istut sieluni virralla, ruumiini haudalla
Vaadit takaisin kyyneleesi
Mutta niistä minä olen jo manani pyydystänyt

Ympärilläni on hallaa
Sinä katselet kauempaa
Etkä koskaan saa silmiäsi ennalleen
Olin himoinnut jo liian kauan sitä ihmisyyttä sinussa
Näkemisen lahjaa

Tiesin, ettei ihmiseksi minusta olisi
Veden hengeksi jäisin
Mutta tiesin, että saatoin haaveilla
Miltä tuntuisi elää kivulloisen lailla maanpäällisessä
Ja sitten unohtaa
Ja vaipua
Sinne minne kuulun, syvään siniseen