torstai 23. tammikuuta 2014

Lumikuningattaren loitsu

Kuinka onkaan hän hyisempi kuin itse sydänjää
Katsettaan vihmoo horroksen kiihko
Rakkaudettomia ovat tunteittensa pakkaset
Paleltumatta hyvää maailmasta jäädyttää

Hänen suudelmansa olkoon hurmoksellista viimaa
Hänen viittansa helma halkokoon kylmää
Hänen sydämensä peittyköön jääkiteisiin
Hänen jälkeläisensä hukkukoon loputtomiin kinoksiin

Tapahtuuko mitään, kun aurinko heittää hehkunsa lumen muuraamille oksille
Tai sulaako jää, kun sitä lämmin käsi koskettaa

Niin on lumikuningatar yksin siellä missä vain pakkaset leikkivät seurassaan
Eikä hänelle ole missään mitään mieltä
Yksin hän istuu aina kuurassaan

Hänen hulluudessaan levätköön minun selkomielisyyteni
Hänen kylmyydessään uinukoon minun lämpöni


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti