keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Uusi

Hopeoidussa huoneessa
Sieluni pirstaloituu
Kaukainen lasi sirpaloituu

Ulvon kuuta
En ole koskaan nähnyt taistelukenttää verisempää
Kertokaa jotain uutta

Silloin kun löytää itsensä piirtelemästä vedenpintaan
Pimeydestä tulee elämää
Vain heikko jää paikoilleen
Eikä kasva ihmettelemään maailmaa

Tartun niihin sirpaleisiin
Rakennan niistä uuden maljan 
Vain tämä on se hetki 
Kun voin jotain uutta luoda

Luulin, että lentäisimme
Mutta yksikään käärme ei lennä
Jos lintu ei sitä pitele ja anna mennä



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti