tiistai 2. syyskuuta 2014

Koskaan valmis

Miten sen mutoilisin

      nimittäin Sen,

Etten ole kuka voisin;
että olen päihtynyt, vaikkakin raitis

Ja vaikka mikä ois
en tätä tylsyyttä poistais

Porttien sisässä aamusta aamuun
syleilystä korpien aseiden lauluun
Luovutuksesta hiljaiseen parkuun
ja taas huipulle auringon nousuun.

          Siispä mietin;

Annanko koskaan kaikkeani
Täytänkö ikinä potentiaaliani
Olenko sattumaa vaiko kohtaloa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti