sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Tulitikkutie

Tulitikkutiellä ihmiset vartovat kodeissaan
Katsovat kauempaa kuinka lisää rakennetaan
Yksi oksa, sitten toinen
Pölyttyneet pahvilaatikot täynnä mannekiineja
Lattialankkujen alla kymmeniä karttoja

Tulitikkutiellä ei mikään ole kovin pysyvää
Yhden korren katkeaminen saattaa kaataa koko kodin
Yksi särkynyt lasi saattaa repiä sata jalkapohjaa
Syttymisherkkä seos suhahtaa eikä kellään ehkä ole pakopaikkaa

On onni tietää että ei oma sydän ole pelkkä tikkukasa eikä tyhjä aski
Vaan asema täynnä elämää, vilskettä
Että luut eivät ole puisia eivätkä onttoja
Vaan pitävät sisällään kantavaa voimaa

Kaksituhatta tulvan rikkomaa lintua joskus muinaiseen surulauluun hautautuu
Vievät mukanaan kaiken mikä siipiin kantautuu
Ottaakseen alemmas
Saadakseen ylhäältä
Niillä ei ole raapaisupintaa tuleen

Ja on mulla koti tiilitalotiellä
Siellä mikään ei vie alas eikä mikään mene rikki
Siellä kukaan ei pölyty ja kaikki avautuu kauniina
Tulitikuista ei rakenneta vaa niillä luodaan valo
Voin katsoa kauemmas
Ja antaa hymyn levitä pidempään

Missä on sinun talosi?