tiistai 4. marraskuuta 2014

Käärmeistä

Olen nähnyt käärmeitä
Ne sylkevät ja luut ovat rullalla
Kieli ja mieli kahtiajakautunut
Ne tulevat esiin pimeydessä, kaislikossa suhisevassa
Päivää ne paistattelevat kivillä
Toivovat, että kaikki katsovat

Mutta pelkäävät ne toista suurempaa, ääntä kantavampaa
Luovat nahkansa, mutta
Niiden raadot koristavat tienreunaa
Kuin koristeet

Anna niiden laulaa, laulaa kahdella kielellä
Huomaa niiden luuttomuus ja horroksellisuus, pakkasenpurema pää
Käärme on ikuisesti, kiertää kehässään
Nielee myrkkyjään, tuijottaa silmillään

Sellaisia oli kaksi, piiskattu lapiolla
Paloiksi
Käärmeen laulusta ei välittänyt edes sen oma lapsi
Mateli se kaiken alapuolella
Yhdelle pyhä, toiselle paha
Musta omena puutarhassa