sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Valo rakastaa kaikkea

Hiljaa, paikallaan kiitän
Matkasta jonka samassa paikassa kulkea sain
Suljen syliini kaikki nää ajatukset, muistoja niitän
On mulla ollut onni ja ilo
Olla tässä paikassa aika pitkä

Nyt kuitenkin nostan itseni
Kuuluu, kuinka teippi pahvilaatikkoon kääriytyy
Säkit suhisee ja maja autioituu
Kuuluu kaikki käytävän askeleet

Silloin tällöin kuulen kuinka täällä edelleen seinissä kuuluu ne
Tutut käheät kuiskaukset, naurut loputtomat ja itkut risaisat
On näissä seinissä kummituksia
Haava yksinäisyydestä, leima rakkaudentunteesta, valot voimasta
Vaik on pimeä rakastellut tätä tilaa, en tiedä paikkaa voimakkaampaa

Jos joskus sokeudun sille seikkailulle jonka tässä kuljin,
tuokaa minut takaisin
Ottakaa minua kädestä, nostakaa syliin ja näyttäkää minulle matkani
Jos joku sylkee sen päälle, puraiskaa siltä poikki kieli

Ja vaikka jäis taakse aava aavemainen
Enkä olisi varma miksi aika kulki niin ja tapahtumat seurasi toisiaan
Koskaan en vaatisi muutosta menneeseen
On uusi seikkailu jo ovella, se ojentaa kättään
En ehkä itse kuule, en ehkä nää
Mutta se mitä edessä on,
on aina vain kauniimpaa
Siitä edelleen kerrotaan, jääköön se näihin seiniin kuiskimaan
Haluan, että kaikkea valo rakastaa,
vaikka joskus paha pyrkisi halaamaan
Ja jos et tätä kaikkea usko, ota mua kädestä kii
Niin nostan sut syliin
Seuraavalta pysäkiltä siintää jo kaunis kaukaisuus

perjantai 6. marraskuuta 2015

Mietintä

Päivä ilman meikkiä -haaste. Someton sunnuntai -kampanja. Mitä kuuluu? -haaste. Miksi nykyään ihminen tarvitsee sosiaalisen median kannustusta, että uskaltaisi olla luonnollinen? Miksi liian monelle ihmiselle on niin vaikeaa olla päivä ilman somea ilman erityistä ulkopuolelta (eli sosiaalisesta mediasta) tulevaa kannustetta? Ja pahinta, miksi tarvitaan sosiaalisen median haaste, että muistaa kysyä läheiseltään kuulumisia, varsinkin niitä "oikeita" kuulumisia tai tavata kahvikupin ääressä wappi-keskustelun sijaan?

Mua hirvittää ja hämmentää. Minne ihmisyys häviää, vai pitääkö vaan hyväksyä, että ihmisyyden peruspilarit on räikeässä muutoksessa ja valtajoukko hyväksyy ainakin vahingossa sen suunnan?

Uskalletaan olla oma ittemme - ilman meikkiä tai meikin kanssa. Muistetaan se vieressä ja kaukana oleva ihminen aidosti ja välittömästi. Kuunnellaan puhetta ja katsellaan kasvoja - unohdetaan se epäsosiaalinen sosiaalinen media välillä ihan vaan sen takia, että oikea elämä on parempaa.


maanantai 2. marraskuuta 2015

Ihmisleijonia

Kun mies pelkää naista joka
Ei pelkää
Ei leijonankesyttäjää saati
Kissanpennun silittäjää

Joku miettii mikä karnevaali silmissä
Kun pimeä hohkaa takaisin valona
Ja saa värejä
Anna naiselle pimeä ja hän taittaa siitä spektrin

Nainen valoa ja voimaa
Villi harja ja naurusta särkyvä suu
Väkevä voittaja ja heikomman syli

Millainen mies on
Leijonakuningas
Tai leijonankesyttäjä saati
Kissanpennun silittäjä

perjantai 30. lokakuuta 2015

STREETART x AMSTERDAM

 good old pluto



his sink is leaking

captive 

 they really love their bikes 'round here ...and their tags

  then there was this block
and this guy from... brasil, maybe?

 wish i spoke dutch...



 pew pew pew

 have you now?

 stop the violence...

 ...before the riots

 wonder who that griller was

 love love love

some more love, tags and stickerss

 meet mr. laser3.14



him you might already know
 M3 and theEye

sam strawberry man and some friends

 yeah i like 'em stairways.

 it sure is.

 sticker xxx action

 kitty kittyy

 
bad eye.

where were we again?

 this bridge though

 
 it's something

 bad breath

run into an invasion as well


 his name is dotsy.

 occultish stuff



 call him Sir.

 end.


torstai 9. heinäkuuta 2015

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Irvikuva

Irvikuva
Sä nyljit mut nolla kaks
Miks luulet ittees paremmaks

Tässä sulle kielletty kulkusuunta
Älä tule lähemmäksi
Mun suusta pääsi avunhuuto

Sanoin, tule ja ota
Mut sä löit, ehkä mun järjen söit
Kysyn, miks se meni niin
Suoraan surutunteisiin

Älä tule enää lähelle

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Voitko olla

hengetön hetki ja
sydän hellä
tunnetko mut lähellä

ehkä täällä joku on kirjoittanut
sata runoa, klisettä, haikua
mutta tässä oon ainoa
siinä mitä mulla on

arvo, kauneus, loisto
timanttinen muisto
hämärä tutkimusmatkojen polku
siellä oli niin pimeää

kuinka onkaan hyvä valossa kylpeä
kipuja nylkeä
niittää tunteita sietämättömän villejä

kukaan ei hajota sitä mitä mulla on
oma turva, mieli väkevä
voitko olla olematta se
joka rikkomista koittaa
voitko olla olematta
sitten ehkä pysähdyn


tiistai 10. maaliskuuta 2015

Kuule mut

Kuule mun sydän
Kun se lyö
Ja se vaan on ja onnea tulvii
Aallot paukuttaa vasten keuhkojen pintaa
Pulssilihaksessa rauha ja sulkeutuneet säikeet aukeaa
Valo

Elämään vain henkäyksen matka
Karsi ei se rikasta tai köyhää
Varaa mukaan enemmän annettavaa kuin se mitä otat
Jos se ei ole täällä, kulje kauemmas
Ota horisontti syliin
Sitä suutele
Herää

Ei olla sidoksissa
Ei omisteta juuria, ei olla kuin puut
Ei tarvitse jäädä paikoilleen
Happea

Kuule mun suu kun se laulaa
Tallenna kaikki soinnit
Ota kiinni tunne
Näytä se mulle
Elä


sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Kysymyksiä

Sinä olet liha, liha
Yhdenlainen ihmisviha
Sitten kysyt
Saako käpertyä itseensä
Ja menehtyä

Mutta mitä sä teet
Kun sä vaan vihaat, vihaat
Ihan ku sillä tienais rahaa
Ja joku tulis sua itsestään halaan

Voithan sä koittaa
Puhkoa kaverin silmän
Ja apua soittaa
Mut kukaan ei vastaa
Lian sä loit

Ja vaikka pyydän miettiin
Mikä tekee sut onnelliseksi
Lahjoitan viiskyttuhatta neuvoa
Kerron miten tulla ajatuksissa iloiseksi
Silti tilanne jää tyhjänpäiväiseksi

Tässä maailmassa on parasta rakastaa, rakastaa
Kohta me ei kuitenkaan olla täällä
Mut sä vaan vihaat, vihaat

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Sielunsyntymä

Lopussa kiitos seisoo
Niin makaa kuin petaa
Ja kaksisataa muuta korulausetta
Pakotettuna tyhjään laatikkoon
Odota, puhallan pölyn pinnalta

Maksimaalinen raukeus
Kun kukaan ei koputakaan 
Särinä sumenee, hetkeksi huokaan hiljaisuutta

Siitä on oma päätös
Työnnä pääsi hiekkaan
Tuijota kaikkia kolmea miljardia kivenmurua
Ei löydy kahta samanlaista
Mutta minulle jää malja täynnä elinvoimaa
Voit jäädä tuijottamaan tyhjää pullonpohjaa

Sydänräjähdys
Jotain ehkä menee rikki
Mutta kuten sanottu, katkonainen luutuu kauniisti
Aina vahvempi
Sielunsyntymä
Usein kuullut siitä jumalasta joka syntyy uudelleen
Tai linnusta joka levittää siipensä ylös tuhkista

Pakotan kaiken vihoviimeisenkin sanomattomien surujen laatikkoon
Ei enää hirttoköysiotetta
Vain laatikko jonka viskaan pois
Murtamatta ketään


sunnuntai 22. helmikuuta 2015

With music I am complete

Tämä teksti ei nyt varsinaisesti ole runoilua tai rytmikkäitä sanoja. Haluaisin silti jakaa muutaman sanan yhdestä ihmisyyden runollisimmasta ja monimuotoisimmasta, kaikkia koskettavasta asiasta - musiikista. Kuuntelin tässä miljoonannen kerran mun treenejä buustaavaa listaa, listaa joka on täynnä musiikkia lähes jokaisesta genrestä. Mietin, miten jäätävän mahtavat vibat voi tietyt listahitit, agreräppi ja raskaan rosoinen metallimusa herättää tässä yhdessä samassa ihmissielussa. Metallimusiikki on ehdottomasti sydäntä lähimpänä, mutta kaikessa musiikissa on sitä jotain. Mieti sitä sun ominta musiikkia, mikä polttaa just sun omaa olemusta jopa fyysisiin tuntemuksiin asti? Ootko niitä, jotka vaipuu kyyneliin pianomusasta vai niitä, jotka saa melkeen sähköiskuja vauhdikkaammista rytmeistä? Vai ootko molempia?

Joskus eräs hevibiisi sai mut haaveilemaan siitä, että voisin soittaa ihan saakelin nopeita tahteja bändin rumpalina. Joskus musiikki saa melkeen tanssimaan keskellä katua. Joskus tiskaaminen ja imurointi onkin yhtäkkiä melkeen taidetta, kun kuulokkeet lätkäsee korville. Joskus kauniit kappaleet saa miettimään niitä elämän syvimpiä mietteitä ja laittamaan vaikka kauniin viestin ystävälle. Livemusiikki on ihan oma lukunsa musiikin fiiliksistä puhuttaessa. Nilen keikalla tuntu melkeen siltä, että vaipuisin transsiin, Ystävien näkeminen lavalla soittamassa tai laulamassa on myöskin niitä sisuskaluja järisyttäviä fiiliksiä - kerran herkistyin ihan kyyneliin, kun kuulin yhden ystävän laulavan ekaa kertaa.

Mulla musiikki menee luihin ja ytimiin, pakottaa melkeen liikkumaan. Kuntosalilla beastmode on lähestulkoon taattu, jos kuulokkeista soi just ne oikeat, massiivista voimantunnetta herättävät biisit. Hymy karkaa joskus väkisinkin huulille, kun tulee just se oikea biisi. Joskus on niitä päiviä, kun motivaatio koulua ja kaikkea muuta tekemistä kohtaan on pohjalukemissa ja makaat vaan sängyssä, koittaen kelata, mistä sais sen energiapiikin - sitten sitä tajuaa aina sen musiikin voiman ja alkaa taas luukuttaa. Lyriikat on monesti melkeen niinku sanotuksia omalle sielunmaisemalle, sit tulee ne kylmät väreet. Voi tulla myös ne elinvoiman väristykset ja ne tunteet, jotka saa vaan toimintaan ja jopa muuttaa asenteita.

Mulle musiikki on voima, euforia. Se on melkeen niinku muutama nikama lisää selkärankaan. Musiikki on onni ja siinä piilee niin paljon muistoja. Musiikki on rakkaus.

Mikäpä oiskaan parempi tapa sinetöidä tämä pohdinta, kuin laittaa tähän kuunneltavaksi muutama biisi, jotka mulle on just nyt, tänään, sitä henkistä kofeiinia ja voimantunnetta. Ota säkin nyt, jos pystyt, niin kuunneltavaksi just niitä biisejä, joissa on sulle pieni pala maailmaa, onnellisuutta ja voimaa.

Tech N9ne - Caribou Lou

Lacuna Coil - Unspoken


Fall Out Boy - Centuries

Breakdown of Sanity - Deliverance

Haloo Helsinki! - Kiitos ei ole kirosana

Fort Minor - Remember the Name

Gojira - The Axe

Pantera - Cowboys from Hell

Ja ehkä myös pari sellasta biisiä, jotka mahdollistaa rauhalliseen fiilikseen vaipumisen, ainaki mulla..!

Seether - Broken


In This Moment - The Fighter


Bring Me the Horizon - Deathbeds